No voi jee, maailman tylsin otsikko. Mihin mun mielikuvitukseni on hävinnyt?? =O Noh, nyt poikkeuksellisesti ihan LIIKAAA tekstiä ja vähempi kuvia ( en tiiä miks en ole jaksanut kuvailla..), tekee nyt vaan mieli jaaritella. Istun tässä taas krapuloissani ja kurkku karhenana eilisen järjettömistä röökailuista johtuen - typerää, mutta edelleenkään en ole oppinut tota tapaa hillitsemään. Hohhoijaa, oli kyllä taas kiva ilta ja rahat gone, huomenna lissää kyllä sitä laatua, jeejee.
No translations, sorry, sorry again!
Päivitystä vähän ylipäätänsä tyylijuttuihin... Sanomattakin on varmaan selvää, että on taas uudet tuulet astuneet elämään ihan tuolla tyylinkin puolella. Kyllästyttää kaikki liian söpö ( vaikka kyllä nekin mulle kelpaa, en vaan jaksa pukeutua just nyt niin), oon nyt aivan mieltynyt vähän rokimpaan ja rosoisempaan tyyliin. Niinkuin kerroin, haluisin ihan sairaasti sen lävärin myös ( näin vanhoilla päivilläni vihdoin!), samoin kaikki rimpsut ja römpsyt on jäänyt odottamaan ensi kesää kaappiin - tai seuraavaa tyylinmuutosinspistä. Niinkuin viime talvena kun lähdin pinkkeilemään tukkani kanssa, olen palannut taas noihin fiiliksiin ja se näkyy myös tyylissä. Pinkki jäi, mut uus tukka kyllä tuli. Laitoin sitten eilen pienissä kivoissa uudet värit päähän kaverin avustuksella, ja aika.. hm... mielenkiintoinen lopputulos ;D Vähän tollainen toffee/gingerfiilis nyt tästä ekana mieleen tulee. No, eihän tää väri pysynyt mun sinertävässä pohjassani, värjäsin heti tänään uudestaan. En tiiä, mitä keksin jos ei meinaa alkaa pysyä. Tummennan kai. En vieläkään aio leikata!!! Joannan kans aiotaan tilaa myös uudet pidennykset, siis ihan pysyvään käyttöön ja aiotaan ne sitten ihan omin käsin päihimme näprätä. Hyyyvin intressanttia siitä tulee, varmasti.
No, nyt kun tukka on uusittu ( kai sitä nyt vähän sitten täytyy leikatakin, muotoonsa ainakin...), huomisilla rahoilla voisin lähteä metsästämään uutta vaatetusta. En tiiä vielä mitä, jotain.
Ja kuten tuossa viime postauksessa raotin vähän mieleni syvyyksiä ja mielipiteitäni maailmasta ylipäätään, sanotaan vaikka näin että edelleen sama fiilis ( on vaan kohteliasta joskus pitää mölyt sisällään...), mutta tänään tuli sellainen stoppi vastaan kun mietin elämääni > ajattelin, että miksi pitäis edes yrittää hymyillä kaiken paskan jälkeen. Kun tuntuu että pitäis olla tervejärkinen, tervehenkinen, häppi, kykenevä, täsmällinen ja tasapainoinen ja vain siksi, että on liian vanha angstaamaan. No, elämä ja maailmankaikkeus, arvaa mitä: ei se niin mene. Mitä enemmän notkahduksia tapahtuu, sitä lähempänä ollaan reunaa ja kohta kyllä napsahtaa lopullisesti. Ei siihen teini-ikää tarvita, että päätyy sellaiseen tilaan; se on kuin yksinkertainen yhteenlasku, joka tuottaa summan > eikö me kaikki vain osatakin laskea yhteen. Tämä siis simppeli selitykseni viimeaikaiselle angstilleni: ilman tiettyä vakautta tuskin pystyy synnyttämään mitään kovin tasapainoista ( luojan kiitos en tullut paksuksi kun sen aika oli. Ties mitä sieltäkin olisi syntynyt)
Mulla on ollut myös hirveä ikävä kaikkea tuttua ja turvallista, koska nyt tuntuu että kaikki tapahtumat pyörivät uusien ihmisten ympärillä. Siinä ei toki mitään vikaa, kivoja ihmisiä kylläkin, mutta jotain vanhaa ja tuttua pakko saada pian kehiin tai räjähdän. Tekis mieli jättää duuni taakseni ja häipyä Turusta vähäksi aikaa. Taidan muuttaa pois täältä.
Ajateltiin ens viikonloppuna pukeutua
teiniemoiksi (sama vitsi jatkuu...) ja mennä baariin XDD Kun siellä on jokseenkin tylsää tällaisena tätinä. Vähän hulluttelua kehiin =DD Eli partaterät kaulaan ja sydän kämmeneen ja se ois sitten xoxo ^__^ God. Ihme räpeltämistä. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että henkisesti kuljen joitain vuosia ikäisiäni jäljessä. Tai vähän enemmän. Kyllä, kyllä.
 |
| XD |
Ajattelin tänään vakavasti lopettaa dieetin > näin CarteDorin pakastimessa ( katseeni pysähtyi). No, päätin mennä jatkoajalle, koska haluan oikeasti laihtua enemmän. Turhauttaa, kun ei tuloksia nyt ole tullut, ja kaikki syömäni on pahaa. Hm. Tottahan on, että syöminen ei ole elämän pieni nautinto, vaan yksi suurimmista.
Eilen käveltiin sitten kotiin baarista =OO Kelloja siirrettiin, kuten kaikki valaistuneet varmasti tietävät, ja tahmeiden lattioiden juottolassa tuli vietettyä se yksi kallisarvoinen tunti pidempään. Joku olisi voinut kertoa, ettei bussit noudata samaa linjaa. Hoiputtiin sitten mun luokse asti kuorsaamaan, ja toivottiin parempaa onnea ensi kerralla. Ja lyhyempiä välimatkoja.
